HelsinkiCityBoy

No ohhoh, tulipahan pidettyä pieni loma, tästäkin. Ei hyvä ollenkaan.

Jatketaan siis siitä mitä vielä muistan viikkojen takaisesta elämästä.

Oltiin pari viikkoa sitten käymässä Helsingissä paremman puoleni kanssa. 

Matka etelään piti taittua nimeltä mainitsemattomalla halpabussiyhtiöllä, mutta viimetipasssa minua alkoi ahdistaa koko ajatus pienistä jalkotiloista ja hajonneesta vessasta. 

Päätinpä että matkaan lähdetään omalla autolla, vaikkakin sekin ihan rikki. Mutta perille päästiin pienten patenttien avulla. Inhoan olla sidottuna muiden aikatauluihin ja omalla autolla meno mahdollisti enemmän.

Oltiin hotellisssa kaksi yötä ja tehtiin kaikkea kivaa ja vähän enemmän kivaa. 

Shoppailtiin, käytiin linnanmäellä ja serenassa. 

Nuissakin paikoissa ''aikuisesta'' miehestä kuoriutuu ihan pikkupoika. 

Kelit oli paremmat kuin olisi voinut edes toivoa, nahka grillaantui ja puna muuttui vihdoin brunaksi. 

Semmonen lippapeti löyty

Näkymiä aamupalapöydästä

Lapsi on terve kun se leikkii

Tilasin hampurilaisaterian

Jokunen vuosi sitten en voinut puhua Helsingistä positiiviseen sävyyn ja koko paikka sai karvat nousemaan pystyyn, mutta jotenkin sitä ihminen muuttuu ja nyt jopa voisin kuvitella asuvani siellä. Kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

It's My Life

Noniin, nyt kun tähän kirjoittamisen makuun ollaan päästy niin voidaankin jatkaa ja avata vähän enemmän omaa elämää.

Olen kotoisin yhdeltä julmetun pieneltä kylältä, jossa ei koskaan tapahtunut mitään. Ja jos tapahtui, sen tiesi kaikki. Siellä tuli lapsuus ja nuoruus vietettyä. Välillä se touhu oli aika värikästä, käytiin"discoissa",tutustuttiin porukalla alkoholiin ja välillä juostiin poliisia karkuun kaljareput selässä mutta puhumalla selvittiin :D. 

Koulukin tuli käytyä siinä rinnalla ainakin ylä-aste. Lukiossa menikin sitten astetta pidempää eli semmoiset 7 vuotta. Loput lukiosta kävin aikuislukiossa kun potkivat oman kylän koulusta pois kun meni hommat vähän "vihkoon"opettajien mielestä. Päätin sitten kuitenkin siinä parikymppisenä että ois varmaan ihan hyvä olla joku ammatti jos elämässä jotain meinaa tavoitella. Muutin pohjois- pohjanmaalle pieneen kaupunkiin ja kävin siellä ammattikoulun ja hoidin siinä rinnalla lukion loppuun, että saan sieltäkin paperit pihalle.

Koulun käytyä muutin Kuopioon töiden perässä ja tänne sitä on näköjään jäätykin.

Minä pienenä kotikulmilla.Tuohon aikaan kaikki oli helppoo ja huoletonta!

Nyt kun ollaan nämä pakolliset esittelypostaukset tehty, voidaan jatkaa vähän kevyemmillä aiheilla tulevaisuudessa!

Aamulenkkiä Pepin kanssa

Hyppy tuntemattomaan

HUH! 

En olisi ikinä uskonut tätä päivää näkeväni, että minä muka aloittaisin blogin kirjoittamisen. Ikinä en ole kiinnostunut kirjoittamisesta saati sitten blogeista. 
Niin ne vaan ajat muuttuu ja mies siinä rinnalla, pitää yrittää pysyä pinnalla ja maailman menoissa mukana. Kyllä sitä näköjään 26- vuotiaanakin voi aloittaa uuden ''harrastuksen''.

Olen ihan normiäijä, tekee työtä ja maksaa verot ja velat siinä sivussa. Vapaa-ajalle (sille vähäiselle) löydän varmasti käyttöä, aina. 
Otin juuri pienen koirankin jota sitäkään en olisi uskonut ikinä tapahtuvat. Taitaa olla muutoksien aikaa... No, nyt ihan tosissaan. 

Vapaa-ajallani käyn kuntosalilla, ''lenkkeilen'' sen ostamani ipanan kanssa, ruuanlaittokin innostuttaa (muukin kuin lämmitys ja lautaselle) ja jos lompakossa on painetta, matkustelen.

Esimakua lenkkikaverista

Ja jostakin kumman syystä muotikin on alkanut kiinnostamaan ihan eri tavalla kuin ennen, vaatekaapissa on käynyt torpedo ja kaikki on laitettu uusiksi. Ehkä parempi niin jos tietäisitte millaisiin säkkeihin ennen tykkäsin pukeutua.

Edellämainituista asioista tulen varmasti kertomaan jatkossa ja varmasti kaikesta muustakin yhtä tärkeästä! 

Toivotaa, että kuvista saadaan parempilaatuisia jatkossa, ei tuo kamera ole vielä eksynyt tähän talouteen.